Uuden alku !

Paljon on taas tapahtunut mistä voisi kirjoitella, mutta toisaalta niin pieniä, vähäpätöisiä juttuja että who cares ???
Suljin tänään viimeisen kerran työkännykkäni, putsasin työkannettavani ja palautin avaimeni.
Puhdistavaa, virkistävää ja samalla kertaa haikeaa. Life goes on.
Maanantaina uudet haasteet, aika jännää !!!!

Olen käynyt tällä viikolla kahdesti nautiskelemassa SHIATSU-hoidossa. Suosittelen lämpimästi, siinä kahden tunnin hoitojaksossa on niin paljon hyviä juttuja.
Lepoa, rauhoittumista, hoidon tarpeessa olevien paikkojen avaamista ja eheytymisen tunnetta.
Muistutus itselle että pitää kuunnella ja hoitaa itseään eikä aina vain huolehtia muista ihmisistä.

Tällä viikolla julkaistiin jumppapaikan uusi lukujärjestys. Sieltäpä löytyi sopivat ajat käydä jumpassa niin että juniori voi samaan aikaan käydä omassaan. Sitten me yhdessä pakkaillaan kasseja ja huolehditaan kilvan juomapulloistamme, hih ! Ja mikä olo, mikä fiilis tunnin hikoilun jälkeen!!! Mahtavaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen liittynyt eilen autuaidenVolvonistien joukkoon. Ei edellisessä autossa mitään vikaa,vain muutaman vuoden vanha sekin mutta...sellaista intohinoista suhdetta ei syntynyt missään vaiheessa. Se oli auto. Tämä on....hrrr....njam.....auto !!
Kruisailen nyt sievällä pienellä naiselle sopivalla Volvollani ja olen ikionnellinen.

Lapsukaiset lähtivät juuri toiseen kotiinsa ja minä kuuntelen hiljaisuutta.
Alan pakkailla viiden päivän turneeta varten kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä mukaan. Autoon mahtuu...Menen ensin "sisikon"luo Vantaalle ja yövyn siellä pari yötä.
Tapaamme ystävää ja nautimme toistemme seurasta, viinin vauhdittaessa jälleennäkemisen hurmaa.
Maanantaina sitten uuteen duuniin Bulevardille opiskelemaan...Siinä onkin opettelua että illat osaan olla yksin, tekemättä mitään erityistä ( pyykin pesua, kokkausta, iltasadun lukua jne)
Seuraava viikko menee samaa rataa joten parasta opetella viihtymään omassa seurassani.
Ehkäpä illat vaellan Helsingin katuja tuliterät lenkkarit jalassani ja samalla laihdun käsittämtättömiä määriä kun vaan illat vaellan...

Adios, hyvää viikonloppua !

Liperi calling...

Huikea viikonloppu takana !

Ystävien rantapaikka kuvassa, karua ja kaunista.

Ja niin hiljaista että korviin koski suorastaan...

Kuulin tarinoita alueella vaeltavista karhuista ja harvemmin kohdatuista susista, kuljeskelimme aika pienellä reviirillä tontin ympärillä jotta juoksisimme sitten nopeasti turvaan....heh...

Sieniä oli harvakseltaan, emme edes viitsineet poimia, ja mustikoita, puolukoita yhtä vähän.

Minulla oli toiveikkaasti ämpäri mukana mutta survoin siihen sitten makuupussin kun ei muutakaan täytettä ollut sinne laittaa.

Huikeaksi reissun teki se, että tontilla ei ollut mökkiä mihin mennä, ei rantasaunaa, ei edes paskahuussia. Yövyimme pari vuotta sitten valmistuneessa kesäkeittiössä, jossa mahtui ihan mukavati 3 henkeä majoittumaan. Paskahuussi on lähinnä perusteellisen valmistelun asteella ja rantasaunan kulmat on kepitetty maastoon.

Sainpa sitten tietty jostakin itselleni ripulin ja istuin sateisessa yössä, Liperissä, pilkkopimeässä, otsalamppu päässä, riu`lla. Hauskaa. Suorastaan suunnattoman hauskaa.

Pelkäsin karhun tms otuksen ilmestyvän selkäni taakse pimeässä, aivan uskomaton olotila kaupunkilaiselle.

Pakko istua, mutta pelotti niin vietävästi. Onneksi olin rohkaissut itseäni tonkallisella erinomaista punaviiniä. Niin no joo, ehkäpä se vatsa siitä meni sekaisin....

Vesi oli kirkasta, puhdasta ja kylmää. Enpä sitten puuttunut siihen sen enempää.

Uikoot ne jotka avanto-versiosta pitävät. Huivi peittää hienosti karsean tukan ja toisaalta, saapahan olla rauhassa, kukaan ei tunne takuulla...

Mukava oli palata omaan kotiin, lämpöpattereiden ääreen ja pujahtaa illalla omaan, ylelliseen sänkyyn. Kyllä mua sitten nukutti hyvin !!

Liikunnan hurmaa !

Tällä viikolla liikunta on saanut suuren osan vapaa-ajastani ! Ihanaa !

Eilenkin lähdin pienimmäisen kanssa reippailen lenkille, hän polki pyörää ja minä tulin perässä.

Hämmästyttävää miten hienosti me pärjäämme liikenteessä hänen kanssaan, olen ajatellut ettei se vielä onnistu hänen kanssan mutta kappas kappas.

Olipa hyvä että naapurin tomera täti vei pojat yhtenä iltana lenkille ja hänhän se minua valaisi että hienosti jaksoi Jimppakin polkea. Ai niinkö?

Tänään menemme yhdessä jumppaan !!!! Hän menee lasten tunnille ja minä omalle jumppatunnilleni. Mahtavaa, jos tämä alkaisi näin toimia, saisin yhden kerran viikossa jumpata ilman mitään järjestelyjä. Ja sen lisäksi voisin mennä lenkille (melkein) milloin vaan.

Maistuu...

...hyvälle tämä elämä. Se on hyvä tunne se.Yleensä kun niin sanoo ääneen- jotain kamalaa tapahtuu. Tiedättehän, en ole varmaan ainoa jolle on käynyt niin.

Laiskasti yhteyttä pitävä ystävä kutsui kylään, tuntui mukavalle. Pitänee vastata että tullaan, tullaan. Kummipojan synttäritkin lähestyvät ja voin samalla tehdä vaivihkaisia tiedusteluja lahjasta ?

Uusi elämä kuntoiluineen on lähtenyt hyvin käyntiin, intoa on enempi kuin aikaa toteuttaa asiaa.

Eilenkin tuli oikein jännä tunne jumppatunnin jälkeen- kuinka olenkaan selvinnyt viime vuodet ilman tätä rakasta harrastusta...Tämä oli sensuroitu versio ajatuksestani, todellisuudessa mietin että voi perhana millaisen kusipään kanssa olenkaan ollut naimisissa- en edes jumppaan saanut mennä.

Suloinen lapseni kyseli aamu-unisena äidiltä taas tänä aamuna vaikka mitä ( pujottaen samalla kättään yöpukuni sisään kaula-aukosta). Tämä oli siis se 4 v, ei sentään 16 v poikani...

Illan hetket juuri ennen nukkumaan menoa ja aamun raukeat hetket ovat sitä parasta yhdessäolon aikaa. Pitäisi kirjoitella aina ylös niitä hauskoja kysymyksiä ja kommentteja joita pienen ihmisen suusta putkahtaa. Olisipa hänelläkin sitten isona mitä lukea ja muistella.

Aurinko paistaa ulkona ihanasti ja tulossa vapaa ilta. Vapaa tarkoittaa tässä tapauksessa ilta ilman työtä. ( tätä tulee olemaan jatkossa enemmänkin...)

Viikonloppuna starttaan Karjalan maisemiin, ystävien mökille kutsuttuna.

Liperissä sitten rentoudumme metsäisissä maisemissa ja hengittelemme puhdasta ilmaa.

Voihan se kyllä olla että kutsu onkin verhottu komennus työleirille mutta otan senkin sitten kuntoilun kannalta. Anyway, sinkkuäidin vapaa viikonloppu tulossa !

Harasoo.

Olipa taas eilen hauska kohtaus työn merkeissä..

Olin esittelemässä pientä, söpöä mökkiä tutuille asiakkailleni ja katselimme paikkoja kaikessa rauhassa...Aurinko kimalteli kauniisti lämpimässä illassa ja koivut roikottivat oksiaan veden yllä.Asiakkaat miettivät, suunnittelivat ja pähkäilivät...Naapurin isäntäkin kävi pienessä hiivassaan kertomassa millainen paikka on, mitä kalaa sieltä voi onkien saada ja millaiset ovat naapurit.Olimme juuri lähdössä pois kun tienoon täytti mahtava hurina...

Pöyhkeä, suurirenkainen maasturi hurautti pihaan ja autosta kuoriutui ensin Ludmila, joka ryntäsi paikalle iloisesti pulputtaen; tulivat mökkiä katsomaan, olipa mukava että ehtivät perille...

Sitten pitkänhuiskea mies harmaassa nahkatakissaan, erittäin huonot hampaat !!! Puristeli käsiäni ja hoki: traastuit, traastuit !!!!! Sitten autosta hypähti alas iso koira joka alkoi villisti juoksennella ympäriinsä. Ja lopulta sievä nuorikko.Pihapiiri täyttyi iloisesta puheen pulinasta ja erityisesti venäjän kielestä.

Suomalaiset, hillityt asiakkaani poistuivat takavasemmalle....

Alussa oli muna.

Siinä se sitten on, se muna. Enkä vieläkään tiedä kuinka se "toimii " ???

Muna.

Elämäni suola ovat ihmiset.
Kaikenlaiset.
Tänään kohtasin asiakkaanani ihmisen joka jäi mieleen.
Kirjailija, joka pursuaa elämää ja ideoita, vaikutti syvästi minuun. En edes tiedä miksi, mutta ihmiset jotka jaksavat iloita elämästä ja pienistä asioista vaikeuksistaan huolimatta, ovat niitä arjen sankareita.
Sain häneltä munan. Juuri munitun, ihka oikean munan. Se on nyt autoni etupenkillä, sellaisenaan. Muistuttamassa minua kuulemma elämän uudesta alusta, mahdollisuuksista.
Lupasin kertoa hänelle miten siinä sitten kävi, mistä se uusi elämä ja uusi rakkaus sitten löytyikään !! Kuvan saatte myöhemmin, pitää myös miettiä mitä sille munalle oikein pitää tehdä- syödäkö ?