Syksy saa...

Olen vahvasti sitä mieltä että syksyn tuoksua on jo ilmassa !Olkaa sitten eri mieltä jos haluatte mutta illalla kun istuu terassilla napomassa lenkkareitten nauhoja kiinni, ilma tuoksuu kostealle ja viileälle syysilmalle.

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, tuskin mitään merkityksellistä :=)

Matka laivalle meni kivasti pienimmän toistuvista hepakoista huolimatta.

Pitänee miettiä kasvatusasioita nyt syksyn tullen oikein tosissaan.Joku kieroutuma minun käytöksessäni saa lapsen varmaan raivoamaan, ehkä voin omalla osuudellani yrittää muuttaa kaavaa. Olen varmasti itse nyt matkalla kohti eheytymistä ja mielenrauhaa ja sitä toivon lapsillenikin.

Tukholma yllätti tas positiivisesti, siellä voisi olla kiva olla joskus ihan yötä. Olisi paljon nähtävää, muutakin kuin tuo ostoskatu. Nuoret saivat uusia vaatteita, itseasiassa varmaan samat rytkyt saisi täältäkin mutta olivat tyytyväisiä ostoksiinsa.

Äidin sydän sykähti kun 16-v poikani vaihtoi uudet, vähän erilaiset vaatteet laivalla ylleen ja muuttui jotenkin...uuh...isoksi.

Paluu reissusta sujui sutjakkaasti ja heti siitä jatkettiin juhlien; pienimmäisen nimipäivää juhlittiin helteisellä uimarannalla ja siitä sitten synttäreille ja seuraavana päivänä taas toisille synttäreille ja seuraavana päivänä rippijuhlille. Yhtä juhlaa, kermakakkua ja kahvia...

Sunnuntai-iltana sitten loman loppuessa tuli jo ankeita fiiliksiä- siinäkö se loma sitten oli.

Ystävän ajatukset olivat sunnuntaina samanlaiset- oli lohdullista tajuta että kaikkien loma on varmaan aina liian lyhyt.

Maanantain kohokohta oli ehdottomasti käynti perintätoimistossa. Sain laitettua perintään erään laskun jota exäni ei suostu maksamaan. Olisinpa kärpäsenä katossa kun kirje lisäkuluineen saapuu- kylän nuukin mies varmasti saa jonkinlaisen kohtauksen.

Tuon miehen suurin virhe kaikkina näinä vuosina oli varmaankin minun aliarvioimiseni, kerta toisensa jälkeen. Luuli aina että minä vaan puhun. ( Minä yleensä vaan aina teen niinkuin sanon)

Aloitin taas kuntoilun lomaviikon jälkeen heittämällä 1,5 h lenkin ystävän kanssa.

Keskiviikkona toinen ystäväni soitti ja kertoi buukanneensa minut vennyttelytunnille joten enpä osannut edes keksiä mitään tekosyytä etten menisi. Niin pääsi minut yllättämään...

Ja kuulkaas- olono oli aivan mielettömän hyvä sen jälkeen ! Tyttärelleni hehkutin oloani ja sanoin että miksen minä käy useammin, kun kerran niin tykkään.

Nukuin kuin lapsi koko yön, kertaakaan heräämättä kipuihin. Se onnea on.

Nyt valmistudun henkisesti tulevaan jazz-tapahtumaan huomenna !

Ajattelin tehdä mukaan piknikki-koriin gourmet-minipizzoja, palanpainikkeeksi kylmää, pirskahtelevaa Frizzantea ! Vähän ehkä pecorinoa tms ja rypäleitä...

Aurinkoa kaikille toivottelen,

nuuskutelkaa syksyä ilmassa....