Elämäni suola ovat ihmiset.
Kaikenlaiset.
Tänään kohtasin asiakkaanani ihmisen joka jäi mieleen.
Kirjailija, joka pursuaa elämää ja ideoita, vaikutti syvästi minuun. En edes tiedä miksi, mutta ihmiset jotka jaksavat iloita elämästä ja pienistä asioista vaikeuksistaan huolimatta, ovat niitä arjen sankareita.
Sain häneltä munan. Juuri munitun, ihka oikean munan. Se on nyt autoni etupenkillä, sellaisenaan. Muistuttamassa minua kuulemma elämän uudesta alusta, mahdollisuuksista.
Lupasin kertoa hänelle miten siinä sitten kävi, mistä se uusi elämä ja uusi rakkaus sitten löytyikään !! Kuvan saatte myöhemmin, pitää myös miettiä mitä sille munalle oikein pitää tehdä- syödäkö ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Missäs muna nyt?
Ei missään nimessä syödä. Taika katoaa! Tai ehkä sisällön voi irrottaa rikkomatta munaa, puhaltamalla. Kuoren voit sitten maalata ja säästää - ripustat makuuhuoneen ikkunaan viestiksi ihanille ohikulkeville miehille ;)
Jaksaisinpa minäkin iloita vaikeuksistani huolimatta elämästäni. Iltapäivästä meni kuulo ja olin kuin maani myynyt. No, nyt taas on paremmin....
Mukavaa iltaa muru :)
Lähetä kommentti