Uuden alku !

Paljon on taas tapahtunut mistä voisi kirjoitella, mutta toisaalta niin pieniä, vähäpätöisiä juttuja että who cares ???
Suljin tänään viimeisen kerran työkännykkäni, putsasin työkannettavani ja palautin avaimeni.
Puhdistavaa, virkistävää ja samalla kertaa haikeaa. Life goes on.
Maanantaina uudet haasteet, aika jännää !!!!

Olen käynyt tällä viikolla kahdesti nautiskelemassa SHIATSU-hoidossa. Suosittelen lämpimästi, siinä kahden tunnin hoitojaksossa on niin paljon hyviä juttuja.
Lepoa, rauhoittumista, hoidon tarpeessa olevien paikkojen avaamista ja eheytymisen tunnetta.
Muistutus itselle että pitää kuunnella ja hoitaa itseään eikä aina vain huolehtia muista ihmisistä.

Tällä viikolla julkaistiin jumppapaikan uusi lukujärjestys. Sieltäpä löytyi sopivat ajat käydä jumpassa niin että juniori voi samaan aikaan käydä omassaan. Sitten me yhdessä pakkaillaan kasseja ja huolehditaan kilvan juomapulloistamme, hih ! Ja mikä olo, mikä fiilis tunnin hikoilun jälkeen!!! Mahtavaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen liittynyt eilen autuaidenVolvonistien joukkoon. Ei edellisessä autossa mitään vikaa,vain muutaman vuoden vanha sekin mutta...sellaista intohinoista suhdetta ei syntynyt missään vaiheessa. Se oli auto. Tämä on....hrrr....njam.....auto !!
Kruisailen nyt sievällä pienellä naiselle sopivalla Volvollani ja olen ikionnellinen.

Lapsukaiset lähtivät juuri toiseen kotiinsa ja minä kuuntelen hiljaisuutta.
Alan pakkailla viiden päivän turneeta varten kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä mukaan. Autoon mahtuu...Menen ensin "sisikon"luo Vantaalle ja yövyn siellä pari yötä.
Tapaamme ystävää ja nautimme toistemme seurasta, viinin vauhdittaessa jälleennäkemisen hurmaa.
Maanantaina sitten uuteen duuniin Bulevardille opiskelemaan...Siinä onkin opettelua että illat osaan olla yksin, tekemättä mitään erityistä ( pyykin pesua, kokkausta, iltasadun lukua jne)
Seuraava viikko menee samaa rataa joten parasta opetella viihtymään omassa seurassani.
Ehkäpä illat vaellan Helsingin katuja tuliterät lenkkarit jalassani ja samalla laihdun käsittämtättömiä määriä kun vaan illat vaellan...

Adios, hyvää viikonloppua !

Liperi calling...

Huikea viikonloppu takana !

Ystävien rantapaikka kuvassa, karua ja kaunista.

Ja niin hiljaista että korviin koski suorastaan...

Kuulin tarinoita alueella vaeltavista karhuista ja harvemmin kohdatuista susista, kuljeskelimme aika pienellä reviirillä tontin ympärillä jotta juoksisimme sitten nopeasti turvaan....heh...

Sieniä oli harvakseltaan, emme edes viitsineet poimia, ja mustikoita, puolukoita yhtä vähän.

Minulla oli toiveikkaasti ämpäri mukana mutta survoin siihen sitten makuupussin kun ei muutakaan täytettä ollut sinne laittaa.

Huikeaksi reissun teki se, että tontilla ei ollut mökkiä mihin mennä, ei rantasaunaa, ei edes paskahuussia. Yövyimme pari vuotta sitten valmistuneessa kesäkeittiössä, jossa mahtui ihan mukavati 3 henkeä majoittumaan. Paskahuussi on lähinnä perusteellisen valmistelun asteella ja rantasaunan kulmat on kepitetty maastoon.

Sainpa sitten tietty jostakin itselleni ripulin ja istuin sateisessa yössä, Liperissä, pilkkopimeässä, otsalamppu päässä, riu`lla. Hauskaa. Suorastaan suunnattoman hauskaa.

Pelkäsin karhun tms otuksen ilmestyvän selkäni taakse pimeässä, aivan uskomaton olotila kaupunkilaiselle.

Pakko istua, mutta pelotti niin vietävästi. Onneksi olin rohkaissut itseäni tonkallisella erinomaista punaviiniä. Niin no joo, ehkäpä se vatsa siitä meni sekaisin....

Vesi oli kirkasta, puhdasta ja kylmää. Enpä sitten puuttunut siihen sen enempää.

Uikoot ne jotka avanto-versiosta pitävät. Huivi peittää hienosti karsean tukan ja toisaalta, saapahan olla rauhassa, kukaan ei tunne takuulla...

Mukava oli palata omaan kotiin, lämpöpattereiden ääreen ja pujahtaa illalla omaan, ylelliseen sänkyyn. Kyllä mua sitten nukutti hyvin !!

Liikunnan hurmaa !

Tällä viikolla liikunta on saanut suuren osan vapaa-ajastani ! Ihanaa !

Eilenkin lähdin pienimmäisen kanssa reippailen lenkille, hän polki pyörää ja minä tulin perässä.

Hämmästyttävää miten hienosti me pärjäämme liikenteessä hänen kanssaan, olen ajatellut ettei se vielä onnistu hänen kanssan mutta kappas kappas.

Olipa hyvä että naapurin tomera täti vei pojat yhtenä iltana lenkille ja hänhän se minua valaisi että hienosti jaksoi Jimppakin polkea. Ai niinkö?

Tänään menemme yhdessä jumppaan !!!! Hän menee lasten tunnille ja minä omalle jumppatunnilleni. Mahtavaa, jos tämä alkaisi näin toimia, saisin yhden kerran viikossa jumpata ilman mitään järjestelyjä. Ja sen lisäksi voisin mennä lenkille (melkein) milloin vaan.

Maistuu...

...hyvälle tämä elämä. Se on hyvä tunne se.Yleensä kun niin sanoo ääneen- jotain kamalaa tapahtuu. Tiedättehän, en ole varmaan ainoa jolle on käynyt niin.

Laiskasti yhteyttä pitävä ystävä kutsui kylään, tuntui mukavalle. Pitänee vastata että tullaan, tullaan. Kummipojan synttäritkin lähestyvät ja voin samalla tehdä vaivihkaisia tiedusteluja lahjasta ?

Uusi elämä kuntoiluineen on lähtenyt hyvin käyntiin, intoa on enempi kuin aikaa toteuttaa asiaa.

Eilenkin tuli oikein jännä tunne jumppatunnin jälkeen- kuinka olenkaan selvinnyt viime vuodet ilman tätä rakasta harrastusta...Tämä oli sensuroitu versio ajatuksestani, todellisuudessa mietin että voi perhana millaisen kusipään kanssa olenkaan ollut naimisissa- en edes jumppaan saanut mennä.

Suloinen lapseni kyseli aamu-unisena äidiltä taas tänä aamuna vaikka mitä ( pujottaen samalla kättään yöpukuni sisään kaula-aukosta). Tämä oli siis se 4 v, ei sentään 16 v poikani...

Illan hetket juuri ennen nukkumaan menoa ja aamun raukeat hetket ovat sitä parasta yhdessäolon aikaa. Pitäisi kirjoitella aina ylös niitä hauskoja kysymyksiä ja kommentteja joita pienen ihmisen suusta putkahtaa. Olisipa hänelläkin sitten isona mitä lukea ja muistella.

Aurinko paistaa ulkona ihanasti ja tulossa vapaa ilta. Vapaa tarkoittaa tässä tapauksessa ilta ilman työtä. ( tätä tulee olemaan jatkossa enemmänkin...)

Viikonloppuna starttaan Karjalan maisemiin, ystävien mökille kutsuttuna.

Liperissä sitten rentoudumme metsäisissä maisemissa ja hengittelemme puhdasta ilmaa.

Voihan se kyllä olla että kutsu onkin verhottu komennus työleirille mutta otan senkin sitten kuntoilun kannalta. Anyway, sinkkuäidin vapaa viikonloppu tulossa !

Harasoo.

Olipa taas eilen hauska kohtaus työn merkeissä..

Olin esittelemässä pientä, söpöä mökkiä tutuille asiakkailleni ja katselimme paikkoja kaikessa rauhassa...Aurinko kimalteli kauniisti lämpimässä illassa ja koivut roikottivat oksiaan veden yllä.Asiakkaat miettivät, suunnittelivat ja pähkäilivät...Naapurin isäntäkin kävi pienessä hiivassaan kertomassa millainen paikka on, mitä kalaa sieltä voi onkien saada ja millaiset ovat naapurit.Olimme juuri lähdössä pois kun tienoon täytti mahtava hurina...

Pöyhkeä, suurirenkainen maasturi hurautti pihaan ja autosta kuoriutui ensin Ludmila, joka ryntäsi paikalle iloisesti pulputtaen; tulivat mökkiä katsomaan, olipa mukava että ehtivät perille...

Sitten pitkänhuiskea mies harmaassa nahkatakissaan, erittäin huonot hampaat !!! Puristeli käsiäni ja hoki: traastuit, traastuit !!!!! Sitten autosta hypähti alas iso koira joka alkoi villisti juoksennella ympäriinsä. Ja lopulta sievä nuorikko.Pihapiiri täyttyi iloisesta puheen pulinasta ja erityisesti venäjän kielestä.

Suomalaiset, hillityt asiakkaani poistuivat takavasemmalle....

Alussa oli muna.

Siinä se sitten on, se muna. Enkä vieläkään tiedä kuinka se "toimii " ???

Muna.

Elämäni suola ovat ihmiset.
Kaikenlaiset.
Tänään kohtasin asiakkaanani ihmisen joka jäi mieleen.
Kirjailija, joka pursuaa elämää ja ideoita, vaikutti syvästi minuun. En edes tiedä miksi, mutta ihmiset jotka jaksavat iloita elämästä ja pienistä asioista vaikeuksistaan huolimatta, ovat niitä arjen sankareita.
Sain häneltä munan. Juuri munitun, ihka oikean munan. Se on nyt autoni etupenkillä, sellaisenaan. Muistuttamassa minua kuulemma elämän uudesta alusta, mahdollisuuksista.
Lupasin kertoa hänelle miten siinä sitten kävi, mistä se uusi elämä ja uusi rakkaus sitten löytyikään !! Kuvan saatte myöhemmin, pitää myös miettiä mitä sille munalle oikein pitää tehdä- syödäkö ?

Mielenrauhaa...

Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, meillä ollaan jo kovasti syksyisissä tunnelmissa !
Uusi lehti kääntyi pienimmäisen kirjassa kun avattiin uusia ovia uudessa päiväkotipaikassa.
"Mua kyllä vähän jännittää ! " tokaisi pieni mies aamulla ennen lähtöä.
Mutta hienosti meni eka aamu ja pääsin hyvillä mielin lähtemään töihin.
Pakko oli kesken päivän kysyä tekstarilla miten siellä päiväkodissa menee ja hoitajan vastaus oli iloinen ja reipas; hienostihan täällä, no probelms !
Hain hänet ajoissa hoidosta ja vietimme illalla "laatuaikaa" kahden, hän polki pyöräänsä ja minä reippailin reppu selässä kauppaan maitoa hakemaan. Kaikki meni hienosti, isot mäetkin, mutta kaupassa tuli sitten takapakkia.
Oli sovittu trippi-mehun ostosta jos matka menee hyvin ja siinä kaikki, ei muita extroja. Mutta kun asia pääsi unohtumaan leluhyllyn kohdalla...Sain käyttää kaiken malttini että pysyin itse rauhallisena vaativan, itkevän lapsen kanssa. Se oli sellainen tyypillinen uhmaikäisen kohtaus mutta ah niin rasittava !!!
Puolimatkassa kotiin itku sitten loppui ja loppumatka meni ihan hyvin. ( Arvatkaa vaan miten nolotti kulkea ulisevan surkimuksen rinnalla pitkin katuja )Kotona kehuin häntä että "upeasti jaksoit ajaa pyörällä koko matkan, mäetkin" ja hän tuumasi vaan että "niin, mutta se kauppajuttu ei menny kovin hyvin ". Enpä käyny sitä enää sitten rääpimään, tajusin että ymmärsi itsekin homman. ( No joo, matkalla pipatin siitä hänelle sitäkin enemmän)

Illalla puudutin olka- ja käsisäryt Panacodilla-siitä saa hyvät kyydit !!!!
Nukuin makeasti ja heräsin upeaan aurinkoiseen SYYSaamuun...
Tervetuloa kirpeät päivät !

Syksy saa...

Olen vahvasti sitä mieltä että syksyn tuoksua on jo ilmassa !Olkaa sitten eri mieltä jos haluatte mutta illalla kun istuu terassilla napomassa lenkkareitten nauhoja kiinni, ilma tuoksuu kostealle ja viileälle syysilmalle.

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, tuskin mitään merkityksellistä :=)

Matka laivalle meni kivasti pienimmän toistuvista hepakoista huolimatta.

Pitänee miettiä kasvatusasioita nyt syksyn tullen oikein tosissaan.Joku kieroutuma minun käytöksessäni saa lapsen varmaan raivoamaan, ehkä voin omalla osuudellani yrittää muuttaa kaavaa. Olen varmasti itse nyt matkalla kohti eheytymistä ja mielenrauhaa ja sitä toivon lapsillenikin.

Tukholma yllätti tas positiivisesti, siellä voisi olla kiva olla joskus ihan yötä. Olisi paljon nähtävää, muutakin kuin tuo ostoskatu. Nuoret saivat uusia vaatteita, itseasiassa varmaan samat rytkyt saisi täältäkin mutta olivat tyytyväisiä ostoksiinsa.

Äidin sydän sykähti kun 16-v poikani vaihtoi uudet, vähän erilaiset vaatteet laivalla ylleen ja muuttui jotenkin...uuh...isoksi.

Paluu reissusta sujui sutjakkaasti ja heti siitä jatkettiin juhlien; pienimmäisen nimipäivää juhlittiin helteisellä uimarannalla ja siitä sitten synttäreille ja seuraavana päivänä taas toisille synttäreille ja seuraavana päivänä rippijuhlille. Yhtä juhlaa, kermakakkua ja kahvia...

Sunnuntai-iltana sitten loman loppuessa tuli jo ankeita fiiliksiä- siinäkö se loma sitten oli.

Ystävän ajatukset olivat sunnuntaina samanlaiset- oli lohdullista tajuta että kaikkien loma on varmaan aina liian lyhyt.

Maanantain kohokohta oli ehdottomasti käynti perintätoimistossa. Sain laitettua perintään erään laskun jota exäni ei suostu maksamaan. Olisinpa kärpäsenä katossa kun kirje lisäkuluineen saapuu- kylän nuukin mies varmasti saa jonkinlaisen kohtauksen.

Tuon miehen suurin virhe kaikkina näinä vuosina oli varmaankin minun aliarvioimiseni, kerta toisensa jälkeen. Luuli aina että minä vaan puhun. ( Minä yleensä vaan aina teen niinkuin sanon)

Aloitin taas kuntoilun lomaviikon jälkeen heittämällä 1,5 h lenkin ystävän kanssa.

Keskiviikkona toinen ystäväni soitti ja kertoi buukanneensa minut vennyttelytunnille joten enpä osannut edes keksiä mitään tekosyytä etten menisi. Niin pääsi minut yllättämään...

Ja kuulkaas- olono oli aivan mielettömän hyvä sen jälkeen ! Tyttärelleni hehkutin oloani ja sanoin että miksen minä käy useammin, kun kerran niin tykkään.

Nukuin kuin lapsi koko yön, kertaakaan heräämättä kipuihin. Se onnea on.

Nyt valmistudun henkisesti tulevaan jazz-tapahtumaan huomenna !

Ajattelin tehdä mukaan piknikki-koriin gourmet-minipizzoja, palanpainikkeeksi kylmää, pirskahtelevaa Frizzantea ! Vähän ehkä pecorinoa tms ja rypäleitä...

Aurinkoa kaikille toivottelen,

nuuskutelkaa syksyä ilmassa....

Humpappaa...

No villi viikonloppuhan siitä sitten kehkeytyi !

Tunturilla pääsi ja pitkälle.

Terassi-ilta oli mukava mutta ehkä vähän ponneton- ajoissa kotiin.

Pelotti vähän, sen tajusin jopa humaltuneena, että pimeällä ei ole mukava ajella pyörällä.

Mutta ehjänä perille.

Jutustelua pomon kanssa vielä yöllä puhelimessa, koetti kovasti saada mukaansa baariin mutta olin jo ehtinyt laskeutua kotiin eikä paluu radalle houkutellut juurikaan.

Aamulla wash and go !

Tyttöjen reissu Jyväskylään ja mukava päivä oli.

Mukaan tarttui liiankin paljon kaikenlaista mutta olen onnellinen kaikesta siitä mistä ostin.

Lounastimme Amarillon terassilla ja aurinko paistoi ihanasti....

Oli hiuskarvan varassa ettemme jääneet vielä illaksi sinne hippaamaan, kävimme jopa kysymässä Jyväshovista huoneen hintaa.

Palasimme kuitenkin, taloudellisia tyttöjä kun olemme, illaksi kotiin.

Laitoimme saunan lämpiämään ja poksautimme pullon skumppaa auki !

Taksi vie ja taksi tuo...

Ilta oli pitkä ja aamu kajasti jo kun selvisin kotiin. Mutten selvänä.

Uninen, pehmeä pieni poika kömpi juuri syliini heräilemään joten lopettelen tältä erää tämän höpöttelyn....

Murkkuja !

Ihanaa, viikko lomaa edessä ! Tuonne promenadelle sitten suuntaamme ensi viikolla.

Muksujen kanssa päädyttiin sitten risteilyyn ja pienimmällekin lupa lähtöön heltisi...

Nyt aurinko paistaa täydeltä laidalta ja "single-mom" suuntaa Tunturinsa nokan kohti kaupungin rientoja.

Toisiin murkkuihin liittyen;

mistä ihmeestä niitä taas tuli, enpä niitä juurikaan kaivannut.

Toissayönä heräsin läpimarssiin joka oli hyvin epämiellyttävää.

Sänkyni yli kulki jono ja osa kipitteli ihollani, peiton alla, ties missä !

Nuku siinä sitten...

Eilen reitti löytyi talon ulkoseinästä ja kävin marketista hakemassa repullisen syöttejä.

No en sentään, mutta 4 rasiaa kuitenkin. Antaa tulla, olen valmiina !

Viime yön sain nukuttua, vain pari huitaisua muistan yöllä tehneeni.

Isännöitsijä otti reippaasti ja rohkeasti kantaa asiaan ja tajusi mistä syy löytynee; talojemme seinustat ovat täynnä multaa ja istutuksia. Oli samaa mieltä että seinustat pitäisi avata ja täyttää soralla. Saas nähdä mikä myrsky vesilasissa-efekti tästä tulee...

Aurinkoa viikonloppuun, adios !

Pähkäilyä...

Ongelmansa kullakin, me pähkäillään ipanoitten kanssa mitä tehdä ensi viikon lomalla. Toinen haluaa sitä ja toinen tätä. Ja kolmas liian pieni tekemään samoja hupeja kuin isommat sisarukset.
Noh, kävimme matkatoimistossa ja mietimme Varsovan matkaa ( 3 yötä) ja Tukholman risteilyä hyvässä hyttiluokassa...
Enää exän suostumus, kirjallisesti, lapsen maasta poistumiseen ja päätös voidaan tehdä.
Kuulostipa helpolle.
Käytännössä exä kuittaa puhelimessa antamansa luvan..ööö...sunnuntaina ? Mahdollisimman myöhään.
Jotkut immeiset on vaan pahoja sisuskaluistaan. Piste.

Olin eilen hyvän ystäväni kutsumana Mäntyharjulla Koirakivessä kesäteatterissa.
Pienen kylän joka kesäinen voimanponnistus- mainiota viihdettä !
http://www.koirakivi.net/valikko.htm
Kirkan elämästä kertova näytelmä jossa vilahteli Katri-Helena, Paula Koivuniemi, mainio Remu, Sammy Babitsin, aidonoloinen Muska, mahtipontinen Iso-D jne. Tunnelma nousi loppua kohti niin että yleisö tanssi ja nautti soitannasta riemurinnoin !! Aplodeista ei meinannut tulla loppua ja esiintyjät kokivat varmaan hurmosta kansan palvonnasta...
Kuka miettii kesäteatteriin menoa, miettiköön vakavasti reissua Koirakiveen.

Jaahas, sormet notkistuvat taasen tässä kirjoitellessa ja siispä back to strawberries !
Enää 5 kg siivoamatta...
See ya !

Piti lisäämäni...

eilen näitä kuvia vielä leppoisasta sunnuntaistamme....

Ristiriitaisia tunteita...

Loppu. Finito. The end.

Ositus tehty ja kaikki kunnossa, lopultakin.

Mutta kun ei tunnu miltään. Lähinnä apea olo - siinäkö se nyt sitten oli.

Pikkuveljen (!!!) , niin, pikkuveljen rippijuhlat juhlittu.

Sydäntä sykähdytti tuo rakas pikkuveli, puku päällä, tukka fruittarimaiseen tyyliin laitettuna "kohilleen" ja pinkki solmio kaulassa. On se niin ihana.

Hellyyttävä hetki juhlista lähtiessä kun menin riehakasta 4v poikaani varoittamaan että ollaan lähdössä, voisit nyt käydä mummia kiittämässä herkuista. Kapsahti kaulaani ja sanoi " mä tykkään susta äiti ". Tulipa hiljaista pöydän ympärillä. Taisi muillakin tulla pala kurkkuun eikä vain minulla. Sitten juoksi mumminsa luokse, rutisti ja sanoi pienellä äänellä "kiitos mummi herkuista". Minun rakas tuo ipana.

Ehdimme rannalle juhlien jälkeen edellä mainitun kanssa, tunnelma kesäiseltä taivaalta...

Vesi on kylmää mutta lapsella on kesä. ( siis aikuisella se kylmä vesi)

Lapsi siis paleli ja ui, paleli ja ui. Söi eväät ja joi mehun ja oli onnellinen. Siis onnellinen silloin minäkin.

Illalla sitten erottiin viikoksi ja sydäntä särki taas lujasti.

Hetkellisen surkimukseni pelasti mistä lie avukseni lähetetty ystävä joka soitti reippaana ja pyysi lenkille. Kiitos yläkerran Isä, menenhän minä.

Puolitoista tuntia reippailtiin ja synkkyyteni valui hien seassa selkäpiitä pitkin pois.

Huomenna taas töihin, tsemppi vähän hukassa mutta ei auta.

Elokuun lopulle rutistellaan ja sitten uusi työ. Sain perjantaina meilillä tietoa syyskuun alun koulutuksesta, rehellisyyden nimissä, innolla odotan. Nyt täytyy vaan laittaa exälle meiliä josko pienimmäinen voisi olla yhden viikon luonaan, tulossa jopa 5 päivän putki Bulevardilla.

Luotan että nämäkin koulutus-sessiot järjestyvät, kuten kaikki muukin elämässäni.

Herran haltuun....

Kesäelämää...

Mukavia, leppoisia päiviä takana, ihanaa...

Perjantaina aurinko paistoi täydeltä laidalta ja elämä hymyili.

-kuulostipa kliseiseltä-

Mutta todella. Hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja rento, vapaa olotila.

Lauantaina säästettiin sitten Lahden ale:ssa, kaikenlaista kivaa tarttui perinaiselliseen tapaan mukaan ja päivän kruunasi, jälleen kerran, hyvä ruoka hyvässä seurassa. Mamma Marian pizzaa, taustalla keittiössä polottivat aidot italialaiset kokit- mamma mia! Hädin tuskin jaksoimme hoiperrella autolle. Tämä ei johtunut ylen painavista ostoskasseista vaan pizzan painumisesta vatsaan...Kyläpaikassa meitä viihdytti serkkuni suloinen pieni tyttö, 1,5 v. Saparo päässään keikkuen vei koko shown, harjasi hampaita muina naisina kesken leikin, latasi kolikoita possuunsa ja tapaili sanoja uutterasti.

Maanantaina uusi startti taasen, nyt suuntana Vantaa ( lue=Jumbon Stockmann)...

Lomailua Ylästössä, Vantaan "Hiltonissa", ystävättären luona.

Palvelu viety erinomaiselle tasolle, täällähän viipyisi kyllä. Lapsi kaipasi kotiinsa ja toinen yö jäi nukkumatta pehmoisessa pedissä. Ja eniten jäi harmittamaan perinteeksi muodostunut "Hiltonin aamiainen" jota täällä paikassa aina saa. Noh, ensi kerran sitten.

Ja siellä me sitten tavattiin hyvän ystäväni Stockkan kanssa !!!!!

Voi mitä kaikkea mä taas kerran sieltä löysinkään; ruutukuosisen takin, MEXX:in mekon, kiiltonahkaiset avokkaat, boleron, toppeja....Luojalle kiitos Stockmannin luottokortista !

Lisäksi hemmottelin itseäni Lancomen Aqua Fusion voiteella ja Estee Lauderin roosahtavalla maahohdetyyppisellä puuterilla. Näin vähästä sitä tulee onnelliseksi ? Lucky me.

Saimme myös eilen uuden ruokapöydän, ostin koko setin pari viikkoa sitten mutta pöytä meni tilaukseen siinä koossa jossa halusin sen. Kalustekauppias ystävällisesti lainasi myymälästään meille pöytää kunnes omamme saapui. Nyt sitten neitsyt-ateria syöty uuden pöydän äärellä.

Viime perjantain floppi vaarassa toistua tulevana perjantaina- osituksen deadline lähestyy. Luoja suokoon jo oikean eron meille, eron toisistamme. ( Rahakin lämmittää jos sitä tulee)

Pitäkää peukkuja !!

Voi mitä kus....

Exäni on aina vaan ovelampi, viekkaampi kuin minä.

Ja kuitenkin onnistuu toimimaan lakia rikkomatta. Arghhhhh.

Pakko uskoa että joku päivä puntit menevät vielä tasan ja pääsemme juridisesti toisistamme eroon. Tänään sitä on taas vaikea uskoa...

Enpä käy tässä koko stooria kertomaan, kukaan ei jaksaisi sitä lukea pystyyn tympiintymättä.

Tämä on vaan poikkeuksellisen kipeä ja tahallisesti venytetty eroprosessi. Ei siis minun tahdostani venytetty. Osituksen suhteen loppu kuitenkin häämöttää, tänään siihen tuli taas toisen osapuolen aiheuttama mutka matkaan.

Lomapätkä alkaa ja aion ottaa rennosti, kaikesta huolimatta.

Tänään Lahteen serkun luo grillailemaan, luvassa härkää ja punaviintä, mitäs siihen sanotte?

Aurinkoa kaikille !

Perhanan kotirouvat.

Hämmentävä aamu.

Väsyttää ja silmiä kirvelee mutta ei auta.

Ihmeesti kahvi ja kuuma suihku herättää ja taas se tapahtuu.

Hemmetin DESPERATE HOUSEWIVES- taas myöhästyin töistä...

Kuka luupää keksi laittaa noin hulvattoman ohjelman työpäivän aamuihin - eihän kukaan ehdi yhtä aikaa pukeutua,kaunistautua,syödä ja seurata herpaantumatta jakson jokaista käännettä. Mahdotonta ? Vai mitä sanotte ?

Hämmentävintähän tässä on se, että huomaa jääneensä koukkuun. Siis johonkin noin kevytmieliseen ja saippuaiseen sarjaan. Uh.

Ajattelinpa kerrankin lähteä ajoissa töistä ja poikkesin kirjastolla pikaisesti hakemassa illaksi seuralaista ( ja maksamassa velkani sinne).

Kuinka ollakaan tapasin lehtilukusalissa perhetuttavamme joka katsoi tarpeelliseksi avautua minulle parisuhteestaan, seksistä ja hellittelystä. Siis hänen elämässään. Muuten ihan mielenkiintoista sinällänsä mutta kun kuusikymppinen, eroava mies haluaa avautua seksielämänsä saloista....Köhömm....Vähän kiusallista...Olenhan itse VIELÄ alle neljäkymppinen.

Että repikää siitä sitten,kanssasisaret.