Liperi calling...

Huikea viikonloppu takana !

Ystävien rantapaikka kuvassa, karua ja kaunista.

Ja niin hiljaista että korviin koski suorastaan...

Kuulin tarinoita alueella vaeltavista karhuista ja harvemmin kohdatuista susista, kuljeskelimme aika pienellä reviirillä tontin ympärillä jotta juoksisimme sitten nopeasti turvaan....heh...

Sieniä oli harvakseltaan, emme edes viitsineet poimia, ja mustikoita, puolukoita yhtä vähän.

Minulla oli toiveikkaasti ämpäri mukana mutta survoin siihen sitten makuupussin kun ei muutakaan täytettä ollut sinne laittaa.

Huikeaksi reissun teki se, että tontilla ei ollut mökkiä mihin mennä, ei rantasaunaa, ei edes paskahuussia. Yövyimme pari vuotta sitten valmistuneessa kesäkeittiössä, jossa mahtui ihan mukavati 3 henkeä majoittumaan. Paskahuussi on lähinnä perusteellisen valmistelun asteella ja rantasaunan kulmat on kepitetty maastoon.

Sainpa sitten tietty jostakin itselleni ripulin ja istuin sateisessa yössä, Liperissä, pilkkopimeässä, otsalamppu päässä, riu`lla. Hauskaa. Suorastaan suunnattoman hauskaa.

Pelkäsin karhun tms otuksen ilmestyvän selkäni taakse pimeässä, aivan uskomaton olotila kaupunkilaiselle.

Pakko istua, mutta pelotti niin vietävästi. Onneksi olin rohkaissut itseäni tonkallisella erinomaista punaviiniä. Niin no joo, ehkäpä se vatsa siitä meni sekaisin....

Vesi oli kirkasta, puhdasta ja kylmää. Enpä sitten puuttunut siihen sen enempää.

Uikoot ne jotka avanto-versiosta pitävät. Huivi peittää hienosti karsean tukan ja toisaalta, saapahan olla rauhassa, kukaan ei tunne takuulla...

Mukava oli palata omaan kotiin, lämpöpattereiden ääreen ja pujahtaa illalla omaan, ylelliseen sänkyyn. Kyllä mua sitten nukutti hyvin !!